Alla olevasta linkistä voit käydä lukemassa uusia merkintöjä.
Vanhat päiväkirjakertomukset löytyvät täältä vanhasta paikasta.
Mene uudelle sivulle painamalla alla olevaa linkkiä:
http://pastorimika.wordpress.com/
eli: pastorimika.wordpress.com
Ystäväni Tauno lähetti viestin, jossa kertoo, kuinka Viron islamilainen yhteisö (Eesti islami kogudus) on omaan lähetystehtäväänsä valjastanut myös virolaisen Apollo kirjakauppaketjun. Kirjakaupoissa jaetaan ilmaiseksi (!!) kirjaa “Jumalan sanansaattaja” Muhammedista. Kirja on selvästi lähetyskirjallisuutta. Se pieni kirja (78 sivua) kertoo Muhammedin erinomaisista luonteenpiirteistä ja hänen asemastaan tärkeimpänä profeettana. Kirja esittää tyypillisiä (ja vääriä) väitteitä, että Jeesus kuulutti Muhammedin tulon maailmaan (Puolustaja - parakletos. Muslimit tulkitsevat, että se on arabian kielessä Ahmad ja tarkoittaa siten Muhammadia). Lisäksi kirjan lopussa on useampien länsimaisten ajattelijoiden Muhammedia ylistäviä sitaatteja. Ja lopussa tietysti Tallinnan moskeijan osoite, muftin kännykkänumero ja sähköpostiosoite. Tauno toteaa, että Virossa on tällä hetkellä islamille myönteistä ilmapiiriä, sillä kaikki islamiin liittyä otetaan avosylin vastaan.
Kiitoksia Tauno viestistäsi! Toden totta islam on lähetystyötä tekevä uskonto. Ja totta kai se on, sillä he pitävät itseään Jumalan viimeisimpänä ilmoituksena ja maailman parhaana uskontona.
Mutta monet islamin väitteet ovat vääriä tai harhaanjohtavia. Muun muassa edellä mainittu väite, että Jeesus olisi ennustanut Muhammedin tulon. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että jääkää Jerusalemissa tiettyyn saliin odottamaan, Puolustajan (Pyhä Henki) saapumista. Jos Puolustaja tarkoittaisi Muhammedia, opetuslasten olisi pitänyt odottaa lukittujen ovien takana viitisen sataa vuotta. Jos Puolustaja tarkoittaa Pyhää Henkeä, opetuslapset odottivat kymmenen päivää! Pyhässä Hengessä on meille tarpeeksi hyvä Puolustaja.
Päätä särki tänään kovasti. Oli nimittäin ensimmäinen työntekijäkokous uudessa työpaikassani Viron ev.lut. kirkon lähetyskeskuksen johtajana. Ja ensimmäinen myös siinä mielessä, että aloitamme säännölliset työntekijäkokoukset joka torstai, tarkoituksena keskittää yhteisten asioiden käsittely niihin. Näin säästyy toivottavasti aikaa ja hermoja. Ehkä päätä särki siksikin, että viime aikoina olen nukkunut normaalia lyhyempiä yöunia.
Radioaktiivisuutta
Aamulla olin kristillisen radioasema Pereraadion studiossa suorassa “Hommikuintervjuu” - ohjelmassa (Aamuhaastattelu). Siellä kyseltiin millä mielin otin vastaan Kirkon Lähetyskeskuksen johtajan tehtävät ja mitä aion uudistaa. Vastasin, että olennaista on olla kuuliainen kirkon tehtävälle, jonka ylösnoussut Kristus on antanut: Menkää ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille (Mark 16:15). Kaikki tarvitsevat Jeesusta, koska kaikki tarvitsevat Pelastajaa. Ja Jeesus-nimikin tarkoittaa Pelastajaa!
Lähetyskeskuksessa meillä koulutustoiminta on ollut paljon aktiivisempaa kuin evankelioimistyö. Toivon, että koulutustoimintaakin vielä kehitetään, mutta evankelioimistyö Virossa tarvitsee erityistä huomiota. Suurin osa kansasta ei ole koskaan kirkkoon astunutkaan, puhumattakaan siitä, että eläisivät seurakunnan ja Pelastajan yhteydessä.
Työhön Viron evankelioimiseksi tarvitsemme myös varoja. Rukoilethan, että moni virolainen alkaisi tukea työtämme, ja että toimintaamme voitaisiin kehittää ja laajentaa. Jotta taivaassa olisi kerran mahdollisimman monta virolaista.
Minut valittiin Viron ev.lut. kirkon Lähetyskeskuksen johtajaksi 1.3. alkaen. Lähetyskeskukseen (EELK Misjonikeskus) voi käydä tutustumassa tästä: http://www.eelk.ee/mk/
Työni koostuu Lähetyskeskuksen toiminnan johtamisesta sekä kirkon evankelioimistyön ja lähetystyön suunnittelusta. Toivottavasti ehdin itsekin kiertää seurakunnissa.
Rukoilethan minulle viisautta ja voimia uuden tehtävän hoitamiseen. Omani eivät riitä!
Aina niin luotettava Wikipedia nimeää valtiot, joissa on eniten muslimeja (hakusanalla “islam”). Tässä on lista:
Valtiot, joissa on eniten muslimeja (arvioitu lukumäärä):
Indonesia (213 000 000)
Pakistan (156 000 000)
Intia (129 000 000)
Bangladesh (127 000 000)
Egypti (71 000 000)
Turkki (69 000 000)
Iran (67 000 000)
Nigeria (64 000 000)Tässäpä pohdintaa niille, jotka tekevät päätöksiä kirkon läh.työstä. Kyllä lähetystyön painopiste tulee suunnata niille, jotka eivät ole vielä kuulleet sanomaa pelastajasta Jeesuksesta. Paavali kääntyisi haudassaan (Jeesus ei kääntyisi, koska hän ei ole siellä, nousi nimittäin kuolleista!), jos tietäisi että kirkkojen lähetystyö on muuttumassa kristittyjen keskinäiseksi harrastukseksi. Paavalilla oli näky mennä uusien kansojen luokse; sinne missä Kristusta ei vielä tunnettu.
Olin Kansanlähetysopiston lähetysseminaarissa isäntänä Miina Viitasen kanssa. Perjantai ja lauantai olivat erittäin tiiviitä päiviä. Mutta onneksi kaikesta juonto- yms kiireistä huolimatta jotain jäi kotimatkalle vietäväksi.
Päivien aikana oli monia hyviä puheita: Keijo Rainerma piti hyvän raamattutunnin, teologian tohtori, kirkon lähetyssihteeri Jaakko Mäkelä hyvän aamupäivän maailman uskontotilanteesta. Turkkilainen Murat Inhanli kertoi, miten hän löysi tien oikean Jumalan luokse Jeesuksen kautta. Huonoa puheita ei päivien aikana ollut lainkaan. Myös musiikki oli hyvää: kiitoksia vaan Hausbändille Suomen raamattuopistolta sekä teille, Sauli ja Jaana Ahvenjärvi.
Illalla innostuin katsomaan elokuvaa “Keihäänkärki” - End of the Spear (katso traileri tästä http://www.endofthespear.com/ ). Elokuva kertoo viidestä lähetyssaarnaajasta, jotka intiaanit tappoivat Etelä-Amerikan viidakossa vuonna 1956 (Nate Saint, Jim Elliot, Pete Fleming, Ed McCully ja Roger Youderian). Vuosikymmeniä sitten heistä kirjoitettiin kirja, jonka nimeä nyt en valitettavasti muista. Nuorena se teki minuun suuren vaikutuksen. Erityisesti yksi Jim Elliotin lause on jäänyt mieleeni:
“Ei hullu ole se, joka luopuu siitä, mitä ei voi pitää, vaan hullu on se, joka luopuu siitä, mitä ei voi menettää!”
Kaksi suurta muutosta
Mutta nyt otsikon teemaan. Jaakko Mäkelä kertoi, että maailman kristikunnassa on tapahtunut sadan vuoden aikana kaksi suurta muutosta. Ensimmäinen koskee kristittyjen maantieteellistä sijaintia. 1900-luvun alussa 70,6 prosenttia maailman kristityistä asui Euroopassa ja vain 1,7 prosenttia Afrikassa. Vuonna 2000 Euroopassa oli kristittyjä 28,4 ja Afrikassa 17,7 prosenttia.
Toinen muutos koskee kristittyjen järjestäytymistä. Sata vuotta sitten useimmat kuuluivat roomalaiskatolisiin, ortodoksisiin ja perinteisiin protestanttisiin kirkkoihin. Viime vuosisadan aikana on syntynyt paljon uusia kirkkoja ja yhteisöjä, joita yleensä kutsutaan riippumattomiksi kirkoiksi (independent church). Joidenkin arvioiden mukaan nämä riippumattomat kirkot kasvavat nopeammin kuin perinteiset kirkot.
Suurimmat luterilaiset kirkot?
Luterilaisen maailmanliiton tilastot vuodelta 2007 osoittavat, että maailmassa on luterilaisia 71,823,423 henkilöä.
Miten nämä jakaantuvat maanosittain:
-Afrikka 17,185,299
-Aasia 8,415,776
-Eurooppa 37,177,468
-Lat. Amer. ja Karibia 1,104,194
-Pohjois-Amerikka 7,940,686
yhteensä 71,823,423
Väestöltään suurimmat luterilaiset maat ovat:
Saksa 12,627,746
USA 7,682,436
Ruotsi 6,893,901
Indonesia 5,190,672
Etiopia 4,869,167
Tansania 4,533,629
Tanska 4,493,263
Norja 3,893,333
Madagascar 3,000,000
Suurimmat luterilaiset kirkot:
Ruotsin kirkko 6,893,901
Etiopian Mekane Yesus kirko 4,869,157
Evangelical Lutheran Church in America 4,774,203
Evangelical Lutheran Church in Tanzania 4,632,480
Johtopäätöksiä
Kristittyjen enemmistö löytyy nykyisin muualta kuin Euroopasta. Me eurooppalaiset saatamme joskus luulla, että kristinuskon parhaat päivät ovat ohi, mutta se ei pidä paikkansa - Euroopan ulkopuolella kristinuskoon kääntyy jatkuvasti ihmisiä. Jospa saisimme kokea herätystä täällä Euroopassakin.
Ilahdutti lukea, että Euroopan ulkopuolella Indonesiassa, Etiopiassa ja Madagascarilla on suuret luterilaiset kirkot - ja jospa niissä olisi enemmän sitä “luterilaista tulta”, joka sai aikaan uskonpuhdistuksen kuin omassa kirkossamme (=myös minussa itsessäni).
Illalla sattui silmiini islam-asiantuntija Jaakko Hämeen-Anttilan puhe (en valitettavasti osaa sanoa, onko teksti Hämeen-Anttilan oma puhe vai jonkinlainen siitä tehty yhteenveto). Joka tapauksessa se antaa Hämeen-Anttilan vastauksen kysymykseen, uskovatko kristityt ja muslimit samaan Jumalaan. Dokumenttiin voit perehtyä tästä linkistä:
http://huopalahti.kirkkohelsinki.net/includes/file_download.asp?deptid=8047&fileid=3127&file=Ainoan+oikean+Jumalan+ilmoitus.doc
Mitä Hämeen-Anttila sanoo?
“Onko Jumala yhteinen? Juutalaisuuden ja kristinuskon jumalakuva on sama eli Jumala on monella tavalla sama. Erottavana piirteenä on kuitenkin juutalaisuuden Jumalan vahva monoteistisuus, johon ei sovi ajatusta kolmiyhteisestä Jumalasta. Arabian kielessä Jumalan nimi on Allah ja sitä käytetään niin Raamatussa kuin Koraanissakin. Kysymys siitä, onko kahden monoteistisen uskonnon Jumala sama, on syvästi uskonnonfilosofinen kysymys. Voidaan ensinnäkin kysyä, mitä muuta ne voisivat olla. Toiseksi voidaan samanaikaisesti todeta, että ihmiset tulkitsevat Jumalan eri tavoin. Arkielämässäkin kaksi silminnäkijää kuvaa yhtä ja samaa ihmistä hyvin eri tavoin. Tämä analogia toimii myös jumalakuvissa. Samankin uskonnon sisällä ihmisillä on erilainen kuva Jumalasta. Jumalasta puhuttaessa ihmisen kieli on vajavainen, samoin mieli. Kieli on rajoitettu järjestelmä, me emme pysty kahlitsemaan Jumalaa sanoillamme. Ja jos kieli olisikin täydellinen ja kykenisi ilmaisemaan Jumalan, ihminen ei kykenisi sitä ymmärtämään.”
Eli ensin todetaan, että koska jumalakuva juutalaisuudessa ja kristinuskossa on sama myös “Jumala on monella tavalla sama”. Mitä tämä “monella tavalla samuus” tarkoittaa, en tiedä. Toki Hämeen-Anttila selventää tätä viittaamalla Jumalan kolmiyhteys problematiikkaan juutalaisuuden ja kristinuskon välillä.
Jumalan todellista samuutta Hämeen-Anttila perustelee kahdella väitteellä:
a) mitä muuta islamin ja kristinuskon Jumala voisivat olla kuin sama?
b) arkielämässäkin ihmiset tulkitsevat samaa asiaa eri tavoin. Miksei näin voisi olla myös Jumalan kohdalla?
Kohtaan a) vastaus on: Miksi ihmeessä ne eivät voisi viitata eri todellisuuteen. Tottakai monoteistisessä perintessä Jumala on yksi. Kysymys onkin, onko islamin uskon kohteena ja heidän palvontansa kohteena sama Jumala, joka ilmoittaa itsensä Kristuksessa - ja (kristinuskon mukaan) joka on itse Kristus. Kun muslimit rukoilevat Jumalaa, rukoilevatko he myös Kristusta (kolminaisuuden persoonia ei saa erottaa toisistaan)? Islam ilman muuta kieltäisi tämän.
Kohtaan b) vastaus on: Aivan totta, samaa asiaa tai esinettä ihmiset kuvaavat eri tavoin. Mutta nyt kysymys onkin, onko tämä kuvattava asia (Jumala) sama. Se että ihmiset kuvaavat jotain asiaa samoin, ei tee vielä asiaa samaksi.
Tähän b) väitteeseen sopii nimimerkki “Analyysin” vastaus Kotimaa-lehden netti-versiossa. Analyysi kirjoittaa:
Matilla on yksi pää. Matti pitää siitä, jos häntä ainakin joskus kiitetään. Matti ei tiedä varmaan kaikkea, mutta hän osaa puhelinnumeronsa ulkoa. Matti omistaa asunnon. Matti peseytyy ainakin silloin tällöin. Hän on myös ilmoittanut itsestään muille: moni tunteekin hänet. Matti syö ruokaa. Ilman syömistä hän ei pysyisi kai hengissäkään.
Ehkä tätä ei tarvitsisi kertoa, kun se lienee lukijalle ilmiselvää, mutta Maijalla on nämä samat ominaisuudet! Jos kahdella taholla olevat samat ominaisuudet riittävät osoittamaan, että nämä ovat samat, niin sitten lienee osoitettu, että Matti on Maija…
Hämeen-Anttilalle nämä kaksi väitettä riittä todistamaan, että kristityt ja muslimit uskovat samaan Jumalaan:
Voidaan siis sanoa, että Jumala on sama, mutta uskonnot kuvaavat Jumalaa eri tavoin vajavaisella kielellänsä. Jos juutalaisten ja kristittyjen Jumala on sama, on myös islamin. Kolminaisuudessa on kysymys yrityksestä kuvata Jumalaa. Se, mistä monoteistiset uskonnot yrittävät puhua, on sama, vaikka puhumme siitä aivan eri tavoin. Jumala näyttäytyy luomakunnassa, ei vain ilmoituksessa. Luomiskäsitys on kristinuskossa ja islamissa sama. Mikä on Raamatun merkitys, jos Jumala ilmoittaa itsensä myös luomakunnassa? Raamattu ei ole faktatietokirja, mutta siinä Jumala yrittää kertoa jotakin itsestään ihmisille. Jumalan ilmoitus on nähtävissä myös muissa uskonnoissa, luomakunnassa, tieteessä jne. Kaikki yrittävät kertoa samasta totuudesta.
Me ei voida sanoa edellä mainittujen väitteiden perusteella, että Jumala on sama. Lisäksi juutalaisuuden ja kristinuskon Jumalan samuudesta (tai mahdollisesta samuudesta) ei seuraa, että islamissakin olisi sama Jumala.
“Kaikki yrittävät kertoa samasta totuudesta” on kirjoittajan uskon tunnustus. Mikään yllätys ei varmaan ole se, että minä uskon eri tavoin.
Jumalan ilmoituksen jatkumo alkaa luomista, Jumala valitsee Aabrahamin (ja israelin) ilmoituksen eteenpäin viejäksi ja sitä varten, että hän syntyy itse (Jeesus) tämän kansan keskuuteen. Uudessa testamentissa ja Jeesuksessa Jumalan ilmoitus saa täyttymyksensä. Islam, huolimatta monista yhteisistä piirteistä, sotii tätä ilmoitusta vastaan. Joko Jumala on muuttanut välillä suunnitelmaansa tai islamissa kyse on jostain muusta kuin Jumalan ilmoituksesta. Minä uskon jälkimmäiseen.
No ei tämä nyt mikään huuto ole, mutta nyt kun alan kirjoitushomman, on todentotta keskiyö.
Taas päivä meni nopeasti. Aamulla kirkkomme lähetyskeskukseen tuli tilintarkastaja, joka kyseli joitain epäselviä asioita viime vuoden kirjanpidosta. Asiat selvisivät hienosti.
Gea Talts haastatteli minua “Piibel kaanest kaaneni” - ohjelmaan (paikallinen “Raamattu kannesta kanteen” - Jukka Norvanto). Täällä Raamattua opettaa luterilainen pappi Aare Kimmel ja Gea on ohjelman toimittaja. Kiitoksia Radiolähetysjärjestö Sanansaattajille tästä yhteistyömahdollisuudesta. Tämä on todella mahtava juttu täälläkin!
Vietimme Lähetyskeskuksen johtajan Leevi Reinarun lähtöjuhlia ruokailun merkeissä. Leevi haki kaupasta lasipurkitettua seljankaa sekä täytekakun! Kiitos Leevi!
Lähetyskeskuksessa käväisi myös Agape Eestin (kansainvälinen lähetysjärjestö - Agape Europe - http://www.agapeeurope.org/ - järjestön Euroopan työn johdossa ovat olleet mm. Kalevi Lehtinen ja Markku Happonen) Viron työn johtaja Herman Jürgens, jonka kanssa lyhyesti pohdimme mahdollisia yhteistyökuvioita. Olipa talossa myös järjestön Belgian työn johtaja Hans Pruis. Muistelimme yhtä kahvikeskustelua Tarton Wilden kahviossa vuonna 2004, jossa Hans oli sitä mieltä, että meidän työpaikkamme on ehdottomasti Virossa!
Lähetyskeskuksen sihteeri ilmoitti eläkkeelle siirtymisestään huhtikuussa. Teimme Kipan ja Leevin kanssa työpaikkahakemuksen lehteen. Tässä sinulle rukousaihe: hyvän sihteerin löytyminen työpaikallemme.
Illalla olin suorassa radiolähetyksessä “Eestimaa ärka” (Herää Viro!). Ohjelma on ainutlaatuinen sillä se menee kaikkien kolmen kristillisen radioaseman kautta eetteriin ja on kuuluvissa kaikkialla Virossa. Studiossa olivat ohjelman toimittaja Heigo Ausmees, minä sekä teologi Ingmar Kurg. Keskustelimme pari viikkoa sitten olleesta evankelioimisen konsultaatiosta, jossa minulla ja Ingmarilla oli pääesitelmät.
Studioon sai myös soittaa. Minulta kysyttiin kumpi on vaikeampaa: lähetystyö muslimien vai virolaisten parissa. Vastasin, että kyllä se on yhtä hankalaa. Kohderyhmät ovat samanlaiset: molemmille on annettu väärää tietoa kristinuskon olemuksesta (muslimeilla mm. Jeesuksen persoona (on vain ihminen), Jeesus ei julistanut muka olevansa Jumala, hän ei kuollut ristillä, Raamattu on väärennetty eikä vain Raamattu vaan Paavali väärensi koko kristinuskon jne jne; virolaisilla mm. evankeliumi on tuotu Viroon väkivaltaisesti, se on verinen uskonto, jne jne). Tärkein asia evankelioimistyössä on saada sekä muslimi että virolainen ensin pohtimaan, että jospa minä ja minulle opetetut “tosiasiat” kristinuskosta ovatkin vääriä tai ainakin puutteellisia. Sen jälkeen on helpompaa kertoa uskomme sisällöstä.
Ja nyt olenkin tässä tekemässä yhteenvetoa päivän päätapahtumista. Kuuden tunnin päästä on herätys ja edessä matka Suomeen, Kansanlähetyksen pyhättöön Ryttylään, jossa osallistun lähetysseminaariin isäntänä. Emäntänä on Miina Viitanen.
Ja nyt nukkumaan!
Tänään tapasivat Viron kirkkojen lähetyskeskusten johtajat. Minä ja Kipa edustimme luterilaisia; paikalla oli myös helluntailaisten, baptistien ja metodistien edustajat. Kuuntelimme toistemme uutisia sekä rukoilimme yhdessä. Lähetystyössä kristittyjen yhteys toteutuu hienolla tavalla.
Surullisempia uutisia kantautuu Suomesta, jossa jotkut seurakunnat ovat lakkauttamassa talousarviotukea SLEY:ltä (Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys). Se tuntuu heti täällä Virossakin. SLEY on tukenut Viron kirkkoa muun muassa antamalla rahaa Kirkon Lähetystyön keskukselle sekä lähettänyt tänne lähetystyöntekijöitä. Täällä olisi enemmänkin tarvetta. Kirkko ottaisi heidät vastaan! Lisäksi yksi virolainen nuori naishenkilö on SLEF:n lähettinä Keniassa. Täällä näemme, miten Suomen rahalla kiristäminen (”jos et muuta mielipiteitäsi, et saa rahaa”) vaikuttaa myös ulkomaihin asti.
Itse olen varsin tyytyväinen siihen, miten lähetystyö on nyt järjestetty Suomen kirkossa.
Ja vielä koinoniasta (kristittyjen yhteydestä): luin tänään Idea Spektrum -lehdestä, että ortodoksipiispa Hilarion Alfejev varoitti “poliittisesti korrektista kristinuskosta” Kirkkojen maailmanneuvoston kokouksessa viime viikolla. Alfejev totesi, että kirkko ei saa mukautua niihin arvoihin, jotka ovat kristilliselle traditiolle vieraita. Hän esitti kritiikkiä anglikaanikirkon Canterburyn arkkipiispalle. Arkkipiispa Rowan Williams sanoi hyväksyvänsä osin islamilaisen uskontolain sharian käyttöönoton Britannian omien lakien rinnalla. Alfejev sanoi: “Ei ole meidän tehtävämme puolustaa shariaa eikä vaihtoehtoisia elämäntapoja eikä vaatia maallistuneita arvoja.” Olisipa tällaisia ortodokseja paljon!
Olin työtoverini Kipan kanssa illalla Valgassa, Viron etelärajalla. Matkaa täältä pohjoisesta Tallinnasta Valgaan kertyi noin 270 kilometriä. Pieni maa tämä Viro.
Olimme sopineet Valgan seurakuntien kanssa illan, johon seurakuntien papit toisivat aktiivisimpia seurakuntalaisiaan. Illassa puhumme lokakuisista Lähetyspäivistä. Eilen paikalla olivat kyllä papit, mutta seurakuntalaisia ei juurikaan ollut mukaan (toivottavasti seurakunnissa heitä on; alkoi jo epäilyttämään…). Luterilainen seurakunta oli saanut neljä maallikkoa mukaan ja adventtikirkko yhden. Tähän mennessä suurin hedelmä järjestämisprosessissa on ollut se, että kaupungin eri kirkkokuntien papit ovat oppineet tuntemaan toisensa! Eikä se ole mikään itsestään selvyys tässä suurkaupungissa (noin 13000 asukasta)!
Evankelioimistyön ehdoton edellytys on, että kirkoissamme on vahvat seurakunnat ja uskossaan palavat kristityt! Ilman suurta kristittyjen vapaaehtoisten joukkoa on vaikea järjestää suuria evankelioimis yms tapahtumia.